HVK KERHOILTA
12.12.2004
Naksutinkoulutus
Sini Lindroos piti mielenkiintoisen
esitelmän naksutinkoulutuksesta kerhotalossa 12.12.04. Kuulijoita oli paikalla
vain kourallinen, mutta sitä konkreettisemmin me paikalla olijat saimme
käsityksen, mihin naksutinkoulutusta voi käyttää ja miten sitä toteutetaan. Sinillä
on kaksi faaraokoiraa useiden pikkuterriereiden lisäksi. Nuoremmasta
faaraokoirasta Shirasta (alle vuoden ikäinen) Sini pyrkii kouluttamaan
agilitykoiran ja mm. siinä hän uskoo saavansa apua naksusta. Naksutinkoulutus
sopii vinttikoirille. Oheinen teksti on lyhennelmä Sinin jakamasta
luentomonisteesta. (sh)
Naksutinkoulutus on nuori koirien koulutusmenetelmä.
Sitä on alettu käyttää tietoisesti koirien koulutuksessa vasta noin kymmenen
vuotta sitten. Naksutinkoulutus on ”saanut alkunsa” Yhdysvalloissa 1940-luvulla,
jolloin delfiinien kouluttajant pyrkivät löytämään sopivia tapoja kouluttaa
delfiinejä.
Naksutinkoulutus
on käyttäytymisen positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutusmenetelmä.
Naksutinkoulutuksen taustalta löytyvät B.F.
Skinnerin ja Pavlovin oppimisteoriat. Tutkiessaan koirien syljeneritystä Ivan
Pavlov (1849 – 1936) huomasi koiria ruokkivien tutkimusapulaisten askelten
äänen laukaisevan koirien syljenerityksen jo ennen ruoan antamista. Pavlov
alkoi tutkia systemaattisesti havaitsemaansa ilmiötä ja osoitti kokeissaan,
että jokin tietty, toimintaan
normaalisti kuulumatonkin ärsyke voi saada aikaan refleksinomaisen reaktion.
Naksutinkoulutuksessa on tarkoitus muodostaa
assosiaatio kahden eri ärsykkeen välille: naksuttimen äänen ja makupalan (palkinnon).
B.F. Skinner loi operantin ehdollistamisen käsitteen:
tietty käyttäytyminen tulee enemmän tai vähemmän todennäköiseksi riippuen sen
seurauksista.
Naksutinkoulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen:
naksutinta apuna käyttäen osoitetaan koiralle palkkion arvoinen toiminta.
Operanttinen ehdollistaminen tarkoittaa sitä, että
koulutustilanteessa koira saa itse vapaasti valita tekemisensä, mutta vain yksi
vaihtoehto (kouluttajan toivoma toiminto) tuottaa koiralle palkkion (naks +
nami).
Naksutinkoulutuksessa koira etsii oma-aloitteisesti
käyttäymisellä sitä vaihtoehtoa, joka saa kouluttajan naksauttamaan. Ruokapalkkio
ei ole koiralle tärkein asia koulutuksessa. Koira ei työskentele saadakseen
namia vaan kuullakseen naksahduksen! Naksuttamalla koulutettu koira alkaa
”tehdä temppuja”: Siitä tulee aktiivisesti työskentelevä koira, joka pyrkii
etsimään nopeammin uusia mahdollisuuksia saada omistaja klikkaamaan.
Positiivinen vahvistaminen ei tarkoita samaa asiaa
kuin ruoka, vaan ... Naksuttimesta muodostuu koiralle ”maaginen merkki”, jonka
avulla se voidaan opettaa tekemään mitä erilaisempia temppuja ja liikkeitä.
Ensimmäinen askel naksutinkoulutuksessa on opettaa koiralle, että joka kerta,
kun se kuulee naksahduksen, se saa ruokaa. Kun koira tietää, että naksuttimen
naksahdus merkitsee samaa kuin ”ruokaa tulossa”, niin koiran kouluttaja voi
käyttää naksutinta merkitsemään niitä toimintoja, joita hän haluaa koiran
suorittavan. Tämän jälkeen näistä yksittäisistä toiminnoista voidaan
muokata jotain monimutkaisempaa (esim. istuminen) ja saada koira reagoimaan
johonkin tiettyyn aloitusmerkkiin (= käskysana).
Liikkeet rakennetaan pienin askelin. Jokainen
onnistunut askel oikeaan suuntaan on koiralta toivottua käyttäytymistä, ja sen
tulisi johtaa palkitsemiseen!
Naksutinkoulutusta voidaan myös käyttää yhdessä
johdattavan (= auttaminen oikeisiin suorituksiin) koulutuksen kanssa.
Koiran ehdollistaminen
Vaihe 1:
Kerää kokoon koulutuksessa tarvittavat tavarat:
koira, naksutin ja koiralle mieluisia nameja.
Vaihe 2:
Varaa rauhallinen paikka koulutukselle, jossa ei
ole ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Vaihe 3:
Aseta nami toiseen käteen ja naksutin toiseen
käteen. Vie namikäsi koiran kuonon eteen, naksauta ja anna samanaikaisesti nami.
Namin tulee olla koiran suussa, kun naksuttimen ääni häipyy.
-
Naksautuksen tulee olla nopea (0,3 sek).
-
Naksautusten väli ei saa olla enempää kuin 5 sek.
-
Erilaisia tapoja: kuppi, kun nami on suussa ...
-
Namin tulee olla pieni ja pehmeä (esim. ohut nakkiviipale). Nameja kuluu
erittäin runsaasti.
Vaihe 4:
Toista n. 5 kertaa.
Vaihe 5:
Vaihda paikkaa huoneessa.
Vaihe 6:
Toista vaihe 3: naksauta ja anna nami kädestä.
Toistoja 3 – 5 kpl.
Vaihe 7:
Naksauta ja tiputa nami lattialle, aivan koiran
jalkojen eteen. Jos koira ei näe namia, auta sitä.
Vaihe 8:
Toista n. 5 kertaa.
Vaihe 9:
Vaihda paikkaa, voit välillä vaikka istua.
Vaihe 10:
Naksauta ja heitä nami hieman koirasta poispäin
niin, että koira kuitenkin näkee, mihin nami menee. Toista n. 5 kertaa.
Mistä tiedät, että koira on ehdollistunut naksuttimen
ääneen?
Naksauta ja odota hetki. Alkaako koira etsiä
namia? Jos alkaa, tiedät, että merkistä on muodostunut koiralle ehdollinen vahviste.
Olette nyt valmiita aloittamaan naksutinkoulutuksen.
Kouluta itseäsi, sitten vasta koiraa.
Ennen ensimmäistä koulutuskertaa kouluttajan
olisi hyvä harjoitella ajoitusta esim. tennispallon avulla: pudota tennispallo
kädestäsi ja naksauta juuri, kun pallo on osumassa maahan. Naksuttelu on mekaaninen
taito, ja ajoitus on naksutinkoulutuksen tärkein asia.
Tutustu kirjallisuuteen esim. Koira ja delfiini,
Klikkerikirja.
1. koulutuskerta
-
Suunnittele etukäteen, mitä haluaisit koirallesi opettaa ensimmäiseksi.
Ensimmäisen harjoituksen on hyvä olla esim. joku ”turha temppu”, jonka avulla
opit itse tarkkailemaan toimia ja oivallat ajoituksen merkityksen sekä saat
koulutukseen rytmin. Rytmi on oleellinen osa oppimista.
-
Aloita koulutus, kun koirasi on nälkäinen.
-
Varaa rauhallinen tila ja koiralle mieluisia nameja. Namien tulee olla
pehmeitä, pieniä ja helposti nieltäviä.
-
Aloita koulutus naksuttimen lataamisella. Naksuttimen lataaminen
tarkoittaa, että koiralle naksautetaan ja annetaan nami (kuin ehdollistamisessa)
ilman, että koiralta odotetaan mitään. 5 naksahdusta, alle 5 sekunnin välein.
-
Lopeta naksuttelu ja jää odottamaan...
-
Sillä hetkellä, kun koira liikahtaa, naksauta ja anna palkkio. (Koiran liikahtaminen
on kriteeri 1).
-
Odota jälleen ja heti, kun koira liikahtaa, palkitse se. Puhe on turhaa. Muista,
että et saisi houkutella koiraa kiinnostumaan kosketusalustasta.
Koira alkaa nopeasti liikehtimään eri tavoin saadakseen
sinut naksauttamaan. Nyt on aika nostaa kriteeriä. Kriteeriä nostetaan aina,
kun koira suorittaa edellisen kriteerin onnistuneesti kymmenestä kerrasta kahdeksan
kertaan.
-
Kriteeri 2 on, että koira liikahtaa kohti kosketusalustaa, joka on asetettu
lattialle. Heti kun koira katsoo, liikahtaa tai kääntää päätään tms. kohti
kosketusalustaa (esim. mattoa), se palkitaan.
-
Kriteeri 3 on, että koira ottaa askeleen kohti mattoa.
-
Kriteeri 4 on, että koira on lähempänä mattoa...
Edellä jo kerroin koulutuksen tapahtuvan pienissä
askeleissa ns. kriteereissä. Kriteerit tulee pitää tarpeeksi pieninä, jotta
koiran on helppo päästä niihin ja saada palkkio, jolloin koiran motivaatio
työskentelyyn säilyy.
”Askeltaminen” on naksutinkoulutuksen kantava
idea. Koiria ei opeteta ”suoraan istumaan” vaan pienten vaiheiden kautta istumaan.
Koulutus aloitetaan aina yksilöimällä halutusta toiminnosta sellainen osa,
jota esiintyy koiran käyöksessä suhteellisen usein. Ryhdymme palkitsemaan
tätä suhteellisen usein esiintyvää toimintaa...
Usein tulee eteen jossain vaiheessa tilanne, että
koira ei tarjoakaan kouluttajan mielestä mitään toimintoa, josta koiralle voitaisiin naksauttaa ja siten
palkita.
Jos koiraa ei päästä palkitsemaan uutta asiaa
opiskellessa jopa viiden sekunnin välein, on yleensä syynä liian korkea vaatimuskynnys:
ohjaaja odottaa koiralta liikaa.
Kriteerit pitää pilkkoa niin pieniin asioihin, että
koiran on niihin ”luonnollista” ajautua kuin vahingossa suorittaessaan
edellisen kriteerin vaatimuksia.
Toinen yleinen huolenaihe on se, että naksahduksen
kuullessaan koira ”lopettaa” toiminnon, josta sitä on palkittu. Tämä ei ole
ollenkaan vaarallista, vaan aivan normaali ilmiö. Jos olet naksauttanut
oikealla hetkellä, on koira saanut juuri oikeasta toiminnosta palkkion.
Koira voi siis lopettaa tekemässä olleen tehtävän naksahduksen jälkeen.
On erotettava, että maahan meno ja maassa
pysyminen ovat koiralle kaksi eri asiaa, jotka tulee kouluttaa erikseen.
-
Koulutuksessa voidaan käyttää apuvälineitä: kosketusalustaa ja kosketuskeppiä.
-
Koulutukseen liittyy kriteerin määrittely ja kriteerin nosto.
-
Satunnainen palkkaaminen.
-
Vihjeen eli käskyn lisääminen toimintoon.
-
Toiminnon vieminen käskyn alaisuuteen
o
toiminto + käsky + klik
o
komentoa ei seuraa yhtään epäonnistumista, vaan koira pääsee tottelemaan
käskyä alusta alkaen ja saa siitä palkkion.
o
Hitaasti edistyen alamme aikaistaa ja aikaistaa käskyn antoa, jolloin
lopuksi koira saa käskyn ennen suoritusta.
Naksutinkoulutuksessa koira tarjoaa monia liikkeitä,
kun sille opetetaan uutta. Se saattaa mennä istumaan, maahan, töniä tassullaan
esineitä, sinua, haukkua, hyppiä yms. Sanotaan, että koira ”aktiivisesti etsii
keinoja saada ohjaaja naksauttamaan”. Tämä on vain hyvä asia. Näistä koiran
tarjoamista toiminnoista voidaan naksuttimen avulla lähteä muokkaamaan uutta
liikettä.
Ellei koirasi tarjoa mitään klikattavaa, mieti,
oletko ”ahnehtinut”, oletko valinnut liian korkean kriteerin. Monesti
kriteerin laskeminen jo helpottaa tilannetta. Jos koira ei sittenkään
tarjoa mitään, niin liiku itse ja klikkaa koiralle jo pienenpienistäkin toiminnoista,
esim. silmien liikkeistä.
Useimmiten jos koira pysähtyy tai koulutus junnaa,
on kouluttaja pyrkinyt etenemään liian nopeasti. Muita syitä on mm. ajoitus (klikkaat liian aikaisin tai
liian myöhään), ei ole huomioitu muuttuvia olosuhteita ja köyhät palkat.
Naksutinkoulutus on VAIN yksi tapa opettaa
koiralle erilaisia temppuja. Sillä temppujahan nämä kaikki ihmisen ”keksimät”
eri toiminnot ovat. Niiden suorittamisella ei ole mitään tekemistä
johtajuusasioiden kanssa.